Hupsista. Jäi tämäkin blogi täysin huomiotta, kun oli mukamas aina niin kiire, ettei ehdi ajatella mitä kirjoittaisi. Vaikka olenkin ollut sairaslomalla jo monta kuukautta. Eipä sillä että hirveästi ajattelisin ennen kuin kirjoitan, yleensä ajattelen kirjoittamisen jälkeen :) Paljon on tapahtunut melkein vuoden aikana. Niin minun elämässäni kuin Suomessa yleensäkin. Teen taas keikkaa pitkän tauon jälkeen.
Olin tauolla, koska löysin unelmieni miehen. Mutta se juttu loppui, koska olen ruma ja muutenkin vastenmielinen, ja käyttäydyin kuin idiootti. Siinä on aika painavat perusteet suhteen lopettamiseen. Tiedän että olen ruma koska hän sanoi niin (ei suoraan tietenkään) ja että käyttäydyin typerästi, sen tajusin sentään ihan itse vaikkakin aivan liian myöhään. Tai ei se mikään suhde edes ollut, jotain pelleilyä vaan hänen puoleltaan. Mutta oli aika järisyttävä kokemus olla korviaan myöten ihastunut mieheen, joka tuntui myös olevan ihastunut ainakin tapailumme alussa. En ole ennen kokenut sellaista, molemminpuolista ihastumista siis.
Ehdin jo elätellä toivoa, että saisin olla yhdessä miehen kanssa josta välitän paljon. Sanoin kai jossain vaiheessa rakastavani häntä, mutta eihän sillä mitään väliä ollut. Nyt olen palannut takaisin normaalielämään, joka minulle tarkoittaa suurimmaksi osaksi opiskelua ja keikkoja.
Anteeksi suhdevuodatus. Mutta eikös ensirakkaus ole aina järisyttävä kokemus, joten ehkä tämä sallitaan. Ja onhan tämä oma blogini, jossa saan rauhassa pyöriä oman napani ympärillä :P Olenhan minä ollut aikaisemminkin suhteissa, ensimmäisen kanssa olin yli 5 vuotta. Mutta tämän miehen jälkeen vasta tiesin mitä se on kun oikeasti menee jalat alta.
En voinut puhua hänelle suoraan mistään jutuista mitkä vaivasivat meidän "suhteessa", koska pelkäsin, että menetän hänet ja en saa enää edes seksiä. Tämä oli todellä väärin häntä kohtaan, koska pidin tärkeämpänä saada seksiä kuin yrittää rakentaa kunnollista suhdetta hänen kanssaan. Lopulta se johti siihen, että olin seksissäkin todella estynyt kun pelkäsin tekeväni jotain väärin. Kun hän katkaisi kaikki välit minuun, vieroitusoireet seksistä kestivät kuukausia. Ja hän on edelleen lempparifantasiani masturboidessa, koska hän oli komein ja seksikkäin mies minkä vain osaan kuvitella. Tuntuu ihan epätodelliselta, että niin komea mies oli minun kanssani. Jos minulla ei olisi mitään muistoesinettä hänestä, ajattelisin varmaan että kuvittelin vain kaiken.
Vasta tämän suhteen loputtua tajusin, miten paljon seksiaddiktio/nymfomaanius tai mikä lie onkaan on vaikuttanut elämääni. Ihan jo ala-asteelta lähtien, kun ihastuin joihinkin poikiin vähän turhan vahvasti. Jos en saa tarpeeksi seksiä ja hyvää sellaista, tulen suorastaan sairaaksi. Elämänhaluni häviää enkä jaksa tehdä mitään, ja pinnani on aina olemattoman lyhyt. Olin vain haamu entisestä itsestäni, kun vuosikausien seksitön suhde loppui pari vuotta sitten. Kun sitten vihdoin sain seksiä, tuntui kuin olisin herännyt henkiin. Silloin minulla oli aika villi vaihe päällä, taisin ottaa vuosien "seksivelat" takaisin korkojen kera.
Toki asiat voisivat olla pahemminkin, kuin että olen nymfomaani huora jolla on särkynyt sydän. Saattaisin olla mies ja seksiaddikti. Naisena on sentään helppoa saada seksiä, vaikka olisikin ruma ja lihava, tällaisellakin variksenpelättimellä on suorastaan jonoa. Se yllättää yhä uudelleen ja uudelleen, miten kova seksin puute miehiä vaivaa.
