Unohdus

Hupsista. Jäi tämäkin blogi täysin huomiotta, kun oli mukamas aina niin kiire, ettei ehdi ajatella mitä kirjoittaisi. Vaikka olenkin ollut sairaslomalla jo monta kuukautta. Eipä sillä että hirveästi ajattelisin ennen kuin kirjoitan, yleensä ajattelen kirjoittamisen jälkeen :) Paljon on tapahtunut melkein vuoden aikana. Niin minun elämässäni kuin Suomessa yleensäkin. Teen taas keikkaa pitkän tauon jälkeen.

Olin tauolla, koska löysin unelmieni miehen. Mutta se juttu loppui, koska olen ruma ja muutenkin vastenmielinen, ja käyttäydyin kuin idiootti. Siinä on aika painavat perusteet suhteen lopettamiseen. Tiedän että olen ruma koska hän sanoi niin (ei suoraan tietenkään) ja että käyttäydyin typerästi, sen tajusin sentään ihan itse vaikkakin aivan liian myöhään. Tai ei se mikään suhde edes ollut, jotain pelleilyä vaan hänen puoleltaan. Mutta oli aika järisyttävä kokemus olla korviaan myöten ihastunut mieheen, joka tuntui myös olevan ihastunut ainakin tapailumme alussa. En ole ennen kokenut sellaista, molemminpuolista ihastumista siis.
Ehdin jo elätellä toivoa, että saisin olla yhdessä miehen kanssa josta välitän paljon. Sanoin kai jossain vaiheessa rakastavani häntä, mutta eihän sillä mitään väliä ollut. Nyt olen palannut takaisin normaalielämään, joka minulle tarkoittaa suurimmaksi osaksi opiskelua ja keikkoja.

Anteeksi suhdevuodatus. Mutta eikös ensirakkaus ole aina järisyttävä kokemus, joten ehkä tämä sallitaan. Ja onhan tämä oma blogini, jossa saan rauhassa pyöriä oman napani ympärillä :P Olenhan minä ollut aikaisemminkin suhteissa, ensimmäisen kanssa olin yli 5 vuotta. Mutta tämän miehen jälkeen vasta tiesin mitä se on kun oikeasti menee jalat alta.

En voinut puhua hänelle suoraan mistään jutuista mitkä vaivasivat meidän "suhteessa", koska pelkäsin, että menetän hänet ja en saa enää edes seksiä. Tämä oli todellä väärin häntä kohtaan, koska pidin tärkeämpänä saada seksiä kuin yrittää rakentaa kunnollista suhdetta hänen kanssaan. Lopulta se johti siihen, että olin seksissäkin todella estynyt kun pelkäsin tekeväni jotain väärin. Kun hän katkaisi kaikki välit minuun, vieroitusoireet seksistä kestivät kuukausia. Ja hän on edelleen lempparifantasiani masturboidessa, koska hän oli komein ja seksikkäin mies minkä vain osaan kuvitella. Tuntuu ihan epätodelliselta, että niin komea mies oli minun kanssani. Jos minulla ei olisi mitään muistoesinettä hänestä, ajattelisin varmaan että kuvittelin vain kaiken.

Vasta tämän suhteen loputtua tajusin, miten paljon seksiaddiktio/nymfomaanius tai mikä lie onkaan on vaikuttanut elämääni. Ihan jo ala-asteelta lähtien, kun ihastuin joihinkin poikiin vähän turhan vahvasti. Jos en saa tarpeeksi seksiä ja hyvää sellaista, tulen suorastaan sairaaksi. Elämänhaluni häviää enkä jaksa tehdä mitään, ja pinnani on aina olemattoman lyhyt. Olin vain haamu entisestä itsestäni, kun vuosikausien seksitön suhde loppui pari vuotta sitten. Kun sitten vihdoin sain seksiä, tuntui kuin olisin herännyt henkiin. Silloin minulla oli aika villi vaihe päällä, taisin ottaa vuosien "seksivelat" takaisin korkojen kera.  

Toki asiat voisivat olla pahemminkin, kuin että olen nymfomaani huora jolla on särkynyt sydän. Saattaisin olla mies ja seksiaddikti. Naisena on sentään helppoa saada seksiä, vaikka olisikin ruma ja lihava, tällaisellakin variksenpelättimellä on suorastaan jonoa. Se yllättää yhä uudelleen ja uudelleen, miten kova seksin puute miehiä vaivaa.

Miksi aloitin seksin myymisen?

Minun ei olisi mikään pakko huorata. Rahatilanne on hallussa, vaikkakin opintolainaa olen nostanut muutamia tonneja isompia hankintoja varten. Mutta keskiverto-opiskelijaksi minulla menee ihan mukavasti, koska osaan elää suu säkkiä myöten.
 

Olen ollut ilman duunia pari vuotta, sairastelusta johtuen. Alkoi vain tuntua, että tulen kohta hulluksi jos en tee työtä josta saa palkkaa. Töiden etsiminen valmistumisen jälkeen ahdistaa jo nyt, vaikka olenkin sellaisella alalla jolla on erittäin hyvät tulevaisuudennäkymät, joten huolta ei periaatteessa pitäisi olla. Mutta työtöntä ei arvosteta tippaakaan, opiskelenhan minä mutta tuntuu että minulta odotetaan että opiskelisin päivät ja tekisin töitä yöt... Anteeksi vain mutta minun pääni ei taitaisi sitä kauaa kestää, olen sairasteluni vuoksi saanut nähdä millaista se on kun ei ole viikkokausiin saanut levätä kunnolla. Huoraaminen on myös hyvin kustannustehokasta, saan paljon rahaa lyhyessä ajassa, mikä jättää enemmän aikaa opiskeluun, joka on tässä vaiheessa tärkeintä.

Yhdessä vaiheessa jouduin lainaamaan kaveriltani rahaa, muutaman satasen, koska tuet olivat myöhässä. Halusin maksaa ne mahdollisimman pian takaisin.
 

Huoraksi ryhtyminen oli kohtalaisen helppoa, koska olen kai lievästi seksiriippuvainen tai ainakin keskivertoa halukkaampi. Kun kuitenkin tarvittavan seksimäärän saamiseksi joudun pyörittäämään useaa miestä kerrallaan, niin miksipä en tekisi sitä rahasta.
 

Kai tähän huoraksi ryhtymiseen vaikutti osaltaan se, että asia on ollut pinnalla viime aikoina niin lehdissä kuin nettikeskusteluissakin. Olin yhtenä iltana istumassa oluella ravintolassa, jossa yleensä käy vähän vanhempia ihmisiä. Menin sinne koska tarvitsin paukun, olin nähnyt viimeistä kertaa yhden miehen jonka kanssa kävi vähän huonosti. Olin juuri lähdössä naistenhuoneeseen, kun eräs vanhempi mies halusi välttämättä tarjota minulle juotavaa. Kun kieltäydyin ja sanoin olevani lähdössä, niin mies sanoi jotain sen tapaista kuin että ”en mä mitään muuta sulta vaadi, tarjoisin sulle vain oluen”. Kipitin kuitenkin äkkiä pois. Jälkeenpäin ajattelin, että olisin voinut maksua vastaan ottaa vaikka poskeen tältä mieheltä. Ei se niin kaukana olisi muutaman oluen tarjoamisesta, kun saisi rahan suoraan käteen.
 

Tottakai teen tätä rahan takia. Tarvitsen rahaa toteuttaakseni unelmiani, ja tämä on hyvin nopea tapa tehdä sitä. Olen onnellinen vaikka minulla ei olisikaan rahaa kovin paljoa, mutta helpottaahan raha kummasti elämää. Jonkun mielestä olen varmaan hirveä tuhlari kun olen nostanut melkein kaiken opintolainan yliopistossa opiskellessani, minkä vain voi nostaa, mutta aika vähän siitä on turhiin asioihin mennyt. Jos nyt jätskit pari kertaa kesässä kaverin kanssa on hirveää tuhlausta. Ryypääminen ei minua suuresti kiinnosta, joten baareihin en rahojani kanna. Olen laittanut rahaa liikuntavälineisiin ja muihin harrastuksiin, sekä isompiin kodin hankintoihin, kuten huonekaluihin ja tietokoneeseen. Olen myös ostanut lapsuudenkotiini kaikkea pientä tarpeellista ja maksanut remppalaskuja silloin kun äiteellä ei ole ollut rahaa. Harrastukseni tukevat ammattitaitoani ja terveyteenkään sijoittaminen ei ole ikinä huono juttu, joten mielestäni rahankäyttöni on ollut järkevää.
 

Huoraamisesta saamani tulot menevät ihan tavallisiin asioihin. Kodinkoneisiin, vaatteisiin, opiskeluun... En ollut ostanut uusia vaatteita kuuteen vuoteen, paitsi tietty sukkia ja alusvaatteita. Ennen ostin kirppiksiltä lähes kaiken, teen sitä toki vieläkin, mutta keikoille on oltava paremmat vaatteet. Näin alussa iso osa tuloista menee huoraamiseen tarvittavaan rekvisiittaan: vaatteisiin, laukkuihin, kenkiin, kosmetiikkaan, liukkareihin, kortsuihin yms. Näitä kun harvalta opiskelijalta löytyy valmiina kovin suurta valikoimaa, kun on pitänyt saada itsensä ihmisen näköiseksi niin halvalla kuin mahdollista. Minulla ei ollut edes käsilaukkua ennen kuin aloitin nämä hommat.
 

Teen seksillä sen verran rahaa että se riittää normaaliin elämään ja huoraamisen kustannuksiin (vaatteet, liukkarit jne). Mitään ylimääräistä luksusta en tarvitse, tavaran hamstraamisessa ei ole mitään järkeä.
 

Huoraksi ryhtyessäni menetin tietysti mahdollisuuden saada normaalin parisuhteen. Mutta en edes haaveile löytäväni ”sitä oikeaa”. Olen ajatellut teini-ikäisestä lähtien, että kukaan ei tule ikinä rakastamaan minua, joten siinä mielessä huoraksi ryhtyminen ei ollut vaikea päätös.  Jos vaihtoehtoina on saada miehiltä pelkkää seksiä, tai seksiä ja rahaa, niin ei minun ainakaan tarvitse kahta kertaa miettiä kumman valitsen. Lapsia en halua hankkia koskaan, eettisistä syistä, joten siinäkään suhteessa minulla ei ole mitään menetettävää.
 

Ennen kuin aloin huoraamaan, mietin paljon sitä että onko väärin harrastaa seksiä maksusta varatun miehen kanssa. Se oli se viimeinen kysymys, joka minun piti saada ratkaistuksi jotta tietäisin voinko ryhtyä huoraksi vai en. Mielestäni on miehen naisystävälle on ihan se ja sama, paneeko mies minua vai jotain toista huoraa, joten on ihan sama ryhdynkö alalle vai en koska huorat eivät tule maailmasta loppumaan. Jos panettaa, niin silloin panettaa, ja se lähtee vain panemalla, joten jos mies aikoo pettää, niin hän pettää. Jos suhteen ongelmia ei ratkota yhdessä vaan mies lähtee huoriin niin eiköhän se ole jo aika menetetty suhde. Tiedostan varsin hyvin, että minä kelpaan näille miehille vain ja ainoastaan silloin tällöin kassien tyhjennykseen, en mihinkään muuhun. Vaimolla on paikkansa ja minulla omani. Siksi en ymmärrä, miksi minusta oltaisiin mustasukkaisia.

Esipuhe

Muutama kuukausi sitten päätin ryhtyä huoraksi. Opiskelen yliopistossa, ja kyllästyin ainaiseen kituuttamiseen. Yhtenä päivänä vain tajusin istuvani markkinaraon päällä, kuten vanha vitsi kuuluu.

Kuten tapoihini kuuluu, aloin vääntää tästä huoraamisestakin jotakin analyysia ja pohtimaan sen yhteiskunnallisia ulottuvuuksia. Ajattelin sitten, että nettifoorumeilla en saa näkökantojani välttämättä kovin hyvin esitetyksi, joten päätin aloittaa aiheesta blogin. Kuitenkin kiinnostaisi vaihtaa mielipiteitä ja saada esille minulle tärkeitä asioita.

Törmään hyvin harvoin samalla tavalla seksistä ajatteleviin naisiin, ja muutenkaan näistä aiheista ei oikein livenä voi keskustella. Vain yksi ihminen tietää että olen huora. Hänelle oli pakko kertoa missä säilytän asiakkaiden tietoja, siltä varalta että minulle tapahtuisi jotakin. Joten yhdenkään asiakkaan on turha yrittää mitään, siitä narahtaa samantien, ja tämän järjestelyn luulisi suojelevan minua ihan riittävästi.

Tässä blogissa ajattelin kirjoitella tietenkin siitä millaista on olla huora, mutta myös ihan normaaleistakin asioista - opiskelusta, ihmissuhteista ja sen sellaisesta - saatan päästää ilmoille mielipiteitäni. En ole kaksinen kirjoittaja, mutta tämän blogin ei olekaan tarkoitus olla mitään kielellistä kikkailua, vaan parhaassa tapauksessa tämä voi saada aikaan mielenkiintoista mielipiteiden vaihtamista.

Asiakkaita en ota blogin kautta. Ei varmaankaan tarvitse edes selittää miksi, onhan se järkevää pitää työt erillään vapaa-ajasta.